Odotusajan hyvinvointi

Odotusaika – mun lemppariaihe! //yksi niistä… Rakastan itse omia odotusaikoja, omaa kehoani raskaana ja voisin olla raskaana koska tahansa! Ainoa vaikeus piilee siinä, etten halua niin paljon lapsia kuin voisin olla raskaana…

Mutta tää on myös yksi mun lemppariaihe myös ammatillisesti. Äitiysfysssarina mun ehdottomasti suurin kiinnostuksen kohde on raskausaika, sen vaikutukset äitiin ja vauvaan. Raskausaika sen takia, koska se vaikuttaa niin voimakkaasti myös palautumiseen ja samalla myös vauvaan. Ja ehkä ripaus mielenkiintoa aiheessa piilee myös siinä, että hurahdan mielelläni asioihin, joista valtavirrassa vielä ymmärretään ihan liian vähän.

Doulana mun sydäntyö on kulkea rinnalla odotusaikana. Uskon, että luomalla positiviisempaa synnytyskulttuuria voimme voimauttaa perheitä ja naisia aivan valtavasti! Tästä aiheesta tulee tulemaan useampia kirjoituksia, näitä ajatuksia on niin paljon!

Odotusajan hyvinvoinnista ymmärretään aivan liian vähän yhä edelleen! Nopea mietintö; kuinka moni raskaana oleva nainen ajattelee, että kivut ovat normaali osa raskautta? Ja kuinka moni ajattelee, ettei raskausajan kivuille voida tehdä mitään? Että liitoskipuja ei voida hoitaa? Saati yhä edelleen satunnaisesti eteentuleva myytti siitä, että jos olet raskaana, sua ei voida koskea ja käsitellä kehoa.

Mä sanon, että kivut eivät kuulu normaaliin raskauteen. Kivut odotusaikana kertovat äidin kehon epätasapainosta, mahdollisesta väärästä kuormituksesta ja jännitteistä eri puolilla kehoa. Väitän, että kipuja voidaan hoitaa. Liitoskivuista ei tarvitse kärsiä. Myös närästys on hoidettavissa oleva asia (olit raskaana tai et, tähänkin voidaan vaikuttaa). Ei kipuja aina saada kokonaan pois (vaikka näinkin on käynyt), mutta suurimmalle osalle saadaan helpotusta oloon ja hidastetaan tai jopa estetään kipujen pahentuminen raskauden edetessä.

Voi, kunpa naiset vaatisi yhä enemmän tietoa ja oikeita vastauksia ja etsisivät apua – älkää tyytykö eioohon tai siihen, että kipuja nyt vain kuuluu olla!

Koska tää tieto voisi levitä laajemmalle? Joo, mun ja monen kollegan ajatus on, että yksi äiti kerrallaan. Ja totta se onkin. Mutta mitä jos se yksi äiti kerrallaan -mantra saa vaipumaan aina tasaisin välein täydelliseen epätoivoon? Hakkaamaan päätään seinään. Ja eniten silloin, kun äiti painii esimerkiksi haastavan palautumisen kanssa – mitä jos olisi kerrottu oikeita asioita jo odotusaikana? Pikkuhiljaa – tiedän.

Ja sitten se vauva, heistä tulen kirjoittamaan vielä monesti. Vauva haluaa tilaa. Hän tarvitsee tilaa äidin kehossa voidakseen asettua vatsassa parhaalla mahdollisella tavalla (virhetarjonnat johtuvat usein äidin kehon epätasapainosta – tästäKIN lisää myöhemmin). Mutta vauva tarvitsee myös tilaa äidin mielessä. Sen takia on mielettömän tärkeä löytää tilaa itselleen pysähtymiselle ja läsnäololle. Tietoisuuden kautta on mahdollisuus luoda tilaa myös kohtuvauvalle. Antaa molempien keholle mahdollisuus hellittää ja olla rauhallisena. Luottavaisena.

Ihmetellen sitä odotusajan muuttuvaa kehoa, suurta matkaa.